Select Page

Joensuun pelipäällikkö: Laura

Spotlightissa Joensuun pelipäälikkö Laura!

Moni teistä on ehkä tavannut Lauran Joensuun toimipistellä, mutta nyt esitellään hänet kaikelle kansalle! Aamutorkkuna hänet todennäköisimmin tapaa iltavuorossa, missä hän loogista päättelykykyä vaativia tehtäviä rakastavana henkilönä saa ratkoa monenlaisia käytännön organisointikysymyksiä 🙂

Annetaan Lauran itsensä kertoa, miten hän näkee työnsä pakohuoneen seinien ulkopuolella!

Mikä sai sinut kiinnostumaan Huonepakopelistä?

Alun perin kiinnostuin pakopeleistä jo aika varhaisessa vaiheessa, kun ne alkoivat rantautua Suomeen. Pakopelit olivat tuttuja kännykkäpeleistä – ajalta ennen reaalielämään tehtyjä pelejä. Rakastan itse ratkaista monenlaisia loogista päättelykykyä vaativia tehtäviä ja pelejä, ja olenpa joskus lukenut yliopistossakin matematiikkaa, eli jonkinlaisten arvoitusten ratkaisu on tavallaan kuin verissä. Kuitenkaan vielä tähänkään päivään mennessä en itse ole
pelannut yhtäkään “real life” Huonepakopeliä… 😀 Tämä virhe on kyllä tarkoitus korjata mitä pikimmiten.

Miten päädyit Huonepakopeliin töihin?

Tulin aluksi Huonepakopeliin töihin pikkujouluapulaiseksi vuonna 2016. Tuo pätkä muuttuikin pian pidempiaikaiseksi ja puolen vuoden päästä olin vastaava työntekijä. Nykyinen rooli on ”pelipäällikkö” ja tarvittaessa hoidan hommia Mikkeliä myöten.

Millaista on pelipäällikön arki?

Näin kliseisestikin sanottu ”rakastan mun työtä”, jota saan tehdä omalla rennolla otteella! Tässä on sopivasti vastuuta, vaihtelevia päiviä ja ihania asiakkaita. Myös näin aamutorkkuna ihmisenä, mulle sopii hyvin iltapainotteinen työ ‒ kaikki aamuvuorot pyrin aina antamaan meidän muille työntekijöille, sillä aamuisin en ole koskaan hyvällä tuulella…

Mikä työssäsi on parasta?

Pelipäällikköydessä parasta on meidän asiakkaat. Siinä mielessä meidän työ asiakaspalvelijoina on helppo: asiakas tulee väistämättä melkein aina meille hyvällä tuulella ‒ ja toivottavasti myös lähtee hyvällä tuulella! Meidän työporukka on myös aivan huippu!

Mikä on ollut mieleenpainuvin kokemuksesi Huonepakopelistä?

-Hmm… on vaikea valita vain yksi, joten kerronpa teille muutamankin
asiakaskokemuksen. Erään kerran meille tuli pelaamaan 5 jo eläkeikään
saakka varttunutta naisväkeä. Itse pelin pelaaminen ei ehkä edistynyt
aivan niin kuin nuoremmalla sukupolvella, ja pelinohjaajana ryhmän hakeminen huoneesta pelin jälkeen hieman jännitti. Itsellä kävi kauhukuvat mielessä, kuinka he tilanteen ja pelin kokivat, kun peli ei aivan auennut heille samalla tavalla kuin ”yleensä”. Kuitenkin vastassa oli aivan silminnähden innostunut ja elämyksestä otettu ryhmä! Yhtään ei rouvia harmittanut se, etteivät he peliä päässeet läpi, vaan he olivat aivan otettuja siitä tunnelmasta,
pelitilanteesta, yhdessä tekemisestä jne! Tästä saisi nuorempi sukupolvi ottaa toisinaan mallia ‒ ei se aina ole niin vakavaa, kunhan on yhdessä kivaa, ja siitähän tässä on kyse!

Toinen ikimuistoinen, ja itselle mieleen jäänyt tilanne oli, kun miesryhmän peli ei aivan päättynyt pakoon, vaan he jäivät jumiin viimeiseen tehtävään. Se on tunnetusti se kaikista ärsyttävin ja ”epäonnistumisen” kannalta mieleenpainuvin tilanne Huonepakopeleissä,
kun pako jää aivan minuuteista kiinni! Eräs mieshenkilö ryhmästä lähti tilanteesta selkeästi tuohtuneena, ja siinä itse yritin vain saada tilannetta tasattua ja muistuttaa että ”tämä on vain peliä”. Ryhmä lähti ja meni noin 10 minuuttia, kun tämä tuohtunut mieshenkilö tuli takaisin ja toi mukanaan tikkarin hyvästä asiakaspalvelusta, vaikka hän “ottikin vähän tilanteen tosissaan”. Tästä jäi hyvä mieli .)

Minkälaiset terveiset haluat lähettää huonepakopelaajille?

Muistakaa, että tämä on vain peliä ja leikkiä! Ja niin… toisinaan
voisitte sotkea vähän vähemmän 😉

Pakopelit